Otsonikerros & Faktaa otsonista

Otsonikerros – ja huoli sen ohentumisesta ilman saastumisesta ja päästöistä johtuen, kasvaa ympäri maailmaa. Kemikaalit, kuten kloori ja bromi, tekevät aukkoja otsonikerrokseen. Tätä ilmiötä kutsutaan monesti “otsoniaukoksi”. Näiden vuoksi suuret määrät ultraviolettisäteilyä yltää maanpinnalle, joka vuorostaan voi aiheuttaa muun muassa ihosyöpää ja harmaakaihia ihmisillä sekä eläimillä.

Säteily hidastaa myös esimerkiksi kasviplanktonin kasvua ja biologit pelkäävät, että niiden väheneminen vähentää myös muiden eläinten populaatiota. Ultraviolettisäteily on tutkimuksien mukaan muuttanut muiden muassa kalojen ja rapujen lisääntymistä, kun ne ovat altistuneet suurille otsonimäärille.

CFC – kemikaali, jota on viimeisten 50 vuoden aikana ylikäytetty isoissa teollisuusmaissa, on suuri syy otsonikerroksen tuhoutumiseen. Tätä kemikaalia esiintyy lähinnä vanhoissa jääkaapeissa.

Kun CFC pääsee ylimpään atmosfääriin ja kohtaa ultraviolettisäteilyn, tapahtuu aineen hajoaminen. Tämä sisältää klooria ja kloori reagoi otsonin happiatomien kanssa. Tuloksena otsonimolekyylin tuhoutuminen. Otsonin tuhoamiseen tarvitaan ainoastaan hyvin pieniä määriä klooria. Yksi kloorimolekyyli voi tuhota jopa 100 000 otsonimolekyyliä.

Erityisesti Antarktiksen yläpuolella oleva otsonikerros on muuttunut ilmansaasteiden vuoksi 1980-luvun jälkeen. Tämän maapallon osan matala lämpötila nopeuttaa CFC:n muodostumista klooriksi. Keväällä ja kesällä prosessi on nopeimmillaan, kun aurinko paistaa suurimman osan päivästä. Peräti 65% otsonikerroksesta on paikoittain tuhoutunut Antarktiksen yläpuolella, jota yleensä virheellisesti kutsutaan nimityksellä “otsoniaukko”. Muissa paikoissa otsonikerros on heikentynyt noin 20 prosentilla